Urheilu
Julkaistu: 7.6.2012 15:48

NHL-väriläiskä raitistui, muttei siistinyt suutaan

Entisen huippujääkiekkoilijan Theo Fleuryn elämäkerrassa on onnellinen loppu. Yhtä hyvin se olisi saattanut olla karmea, kuten kirjan shokeerava esinäytös kertoo: vauhdikasta ja itsetuhoista elämää viettänyt NHL-väriläiskä pohtii ase suussaan lopullista ratkaisua.
Kuinka ollakaan, rankan kirjan Suomea koskeva osuus on lyhyt mutta ytimeltään mairea: ”Suomalaiset rakastivat minua, ja elämä tuntui hyvältä.”
–Sain pelata Timo Jutilan ja Janne Ojasen kaltaisten pelaajien kanssa. Nyt olen nähnyt Youtubessa pätkiä Tappara-ajoistani, raitistunut Fleury kertoo hyväntuulisena puhelimitse Kanadasta.
Fleury hurmasi Tapparassa NHL-työsulkukaudella 1994–95. Kukapa ei olisi pitänyt hullunrohkeasta terrierityypistä (pituus 168 cm), joka takoi 10 ottelussa 17 tehopistettä ja syöksyi tilanteisiin vaikka pää edellä.
Persoonana Fleury on ollut särmikäs ja hankala. Hän tietää sen itsekin. Elämäkerta on suorasukainen, roisi ja paikoin tyly tiettyjä kiekkopersoonia kohtaan, mutta hänen saamansa palaute on kuulemma ollut yksinomaan hyvää.
–Ne ovat minun mielipiteitäni. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Olen ylpeä siitä, että olen rehellinen ja kovaa työskentelevä kaveri.

Kovaa itselääkitystä

Fleury korostaa, ettei hänen viina- ja huumehuuruinen elämänsä johtunut äkkirikastumisesta, vaan se oli väline henkisen tuskan pakenemiseen.
Hän joutui juniorina yhdeksi valmentajansa seksuaalisen hyväksikäytön kohteista.
–Erittäin monet traumoista kärsivät ihmiset päätyvät itselääkitykseen. Ne tarinat eivät vain päädy lehtiin, Fleury huomauttaa.
Hän lisää, että joillekuille kyse on vain hauskanpidosta ja kasvamisesta, kuten Philadelphiasta viime kesänä kaupattu ”partyboys”-kaksikko Mike Richards–Jeff Carter osoittaa.
–Nyt he ovat voittamassa Stanley cupia Los Angelesissa.

Täysille saleille

Raitistunut Fleury on kirjansa ilmestymisen jälkeen saanut lentää puhumistilaisuuksien perässä ”varmaan miljoona mailia”.
–Ensimmäisissä tilaisuuksissa oli ehkä sata kuulijaa, mutta nyt lähes kaikki ovat loppuunmyytyjä jopa 1000–1800 ihmisen saleissa. Aika hullua.
Elämää nähneelle kuuluisalle voittajatyypille on kysyntää, eikä syyttä: Fleury pelasi NHL:ssä 1084 ottelua ja teki niissä 1088 pistettä, voitti olympiakultaa, Kanada-cupin ja Stanley cupin.
Nouseeko näistä kokemuksista jokin ylitse muiden?
–Mestaruuskisat olivat fantastisia, mutta eniten olin innostunut siitä prosessista, kun voittamista rakennetaan. Kun joukkue kasvaa yhteen ja alkaa uskoa itseensä.
Vastaus selittäköön ihmetteleville härmäläisille, miksi Amerikassa arvostetaan kansallisia liigoja enemmän kuin maaotteluita, nyt ja aina.