Kulttuuri ja viihde
Julkaistu: 9.9.2010 9:01

Yksinäisten yhteiskunnan kirjuri

Suomen rikoskirjallisuuden kärkinimi Matti Yrjänä Joensuu palaa pitkältä tauolta – jälleen. Joensuu piti kahden edellisen kirjansa välillä peräti vuosikymmen tauon, mutta myös nyt ilmestyvää romaaniaan hän kirjoitti seitsemän vuotta.
Pitkään muhitettu uutuuskirja sai nimen Harjunpää ja rautahuone (Otava).
–Minulla asia on niin, että en voi pakottaa kirjaa syntymään. Teksti alkaa luistaa vasta, kun elämä, mieli ja sielu ovat tasapainossa, Joensuu myöntää.
Viime aikoina kirjailija on pystynyt keskittymään tekstin tekoon, sillä hän jäi eläkkeelle poliisintyöstään vuonna 2006. Joensuun mukaan ei kuitenkaan ole vaaraa, että väkivaltaosaston tutkijana kertynyt lähdeaineisto pääsisi unohtumaan.
–Kyllä ne kokemukset ovat niin hitsautuneet mieleeni. Kirjoittamisessa on oleellista se, että sen myötä ne muistikuvat ja tunnelmat heräävät eloon. Juuri siihen tähtäänkin: olen onnistunut, jos saan välitettyä noita tunnelmia lukijalle.
Joensuu tähdentää, että jännitys ei synny takaa-ajoista vaan siitä, mitä ihminen antaa tapahtua mielessään.
–Jos kirjalla, elokuvalla tai millä tahansa saa ihmisen kokemaan tunteita tässä nykyajan tykityksessä, se on jo paljon. Tunteista seuraa, että lukija alkaa myös ajatella.

Yhteisö on kadonnut

Rikoskirjailijan tarinoista välittyy yksinäisten yhteiskunta. Voitto Ruohonen arvioi väitöskirjassaan, että Harjunpää-opuksissa yhteisöllinen elämä sekä ihmisten välinen aito rakkaus ja vuorovaikutus ovat kadonneet.
Joensuu kävi poliisina vuosittain liki 200 kuolinpaikalla.
–Kohtasin yhtä monet omaiset ja surut. Kyllä se ihmisen maailmankuvaan vaikuttaa. Ei semmoinen työ mitään humoristia tuota, Joensuu sanoo.
Tässä sävyssä avautuu myös uusi teos Harjunpää ja rautahuone. Tarinan tekijä haluaa kuitenkin välttää kertomasta itse, miten sitä pitäisi tulkita.
–Lukija on kuin ihminen, joka on lähdössä pyöräretkelle. Jos kerron etukäteen, mitä tai miksi tapahtuu, on kuin kävisin yöllä laskemassa ilman pyörän renkaista.

Alitajunnan rautahuoneessa

Kirjailija suostuu kuitenkin paljastamaan, että rautahuone romaanin nimessä viittaa alitajuntaan.
–Tietoinen osuus ihmisestä on vain suppea osa kokonaisuudesta. Me sysimme alitajuntaan kaikki ne pahimmat tunteet, joita emme kestä tai myönnä.
Joensuu myös korostaa, että rikostutkija Harjunpää ei ole tekijänsä kuva tai alter ego.
–Omat kokemuksensa ja näkemyksensä tulee jakaneeksi tosiasiassa kirjan kaikille henkilöille, ei vain Harjunpäälle. Jos jokin teoksissani edustaa omaa itseäni, se on kirjan ihmisten kokonaisuus.

Häiriköstä Meidän Matiksi

Turhankin vaatimattomasti kirjailija tulee vähätelleeksi omaa rooliaan kertomusten synnyssä.
–Asia menee pikemminkin niin, että minä en valitse aihetta vaan aihe valitsee minut. Kynän varteen minut johti aikanaan se, että törmäsin valtavaan kuplaan, siihen, miten väärä mielikuva poliisin työstä ihmisillä oli.
Silti Joensuu herätti aluksi närää poliisien keskuudessa, kun hän lähti oikomaan väärää kuvaa kirjailijana.
–Silloin 70- ja 80-luvulla poliiseilta vaadittiin äärimmäistä tasapäisyyttä, kaikkien piti mahtua siihen samaan muottiin. Oli paha, kun poikkesin siitä ryhtymällä kirjailijaksi. Tuo vaihe meni kuitenkin ohi: minusta tuli poliisissa pikemminkin se Meidän Matti, Joensuu virnistää risupartaansa.