Kulttuuri ja viihde
Julkaistu: 17.5.2012 9:07

Wes Anderson toi Cannesiin sadun ensirakkaudesta

Cannesin elokuvajuhlien avauselokuva on Wes Andersonin Moonrise Kingdom. Vuoteen 1965 sijoittuva tarina on tekijänsä tyylille uskollinen: lakonisesti liioitteleva ja absurdisti hauska. Päärooleissa rakastuvina ja karkaavina 12-vuotiaina nähdään ensikertalaiset Jared Gilman ja Kara Hayward.
Anderson on jälleen koonnut pienimuotoiseen elokuvaan nimekkään näyttelijätiimin. Paikallista poliisia esittää Bruce Willis, partiojohtajaa Edward Norton, sosiaaliviranomaista Tilda Swinton sekä karanneen tytön vanhempia Frances McDormand ja Bill Murray.
Omaelämäkerralliseksi ei Anderson elokuvaa myönnä.
–Nämä ovat muistoja asioista, joiden olisin halunnut tapahtuneen, ohjaaja muotoili.
–Mutta me kaikki tiedämme, millaista ensirakkaus on ja millaisia virheitä se saa meidät tekemään, Murray sanoi.
Hän on näytellyt kaikissa Andersonin seitsemässä elokuvassa, vaikka työskentelee nykyään muuten harvakseltaan. Murray totesi, ettei hän jaksa istua puhelimen ääressä odottamassa roolitarjouksia.
– On kuitenkin aina mukavaa, jos voi tehdä saman ohjaajan kanssa kaksi elokuvaa, tai enemmän. Se on vähän kuin keräisi bonuskortille pisteitä, Murray vitsaili.
Anderson-debyyttinsä tekevä Edward Norton kertoi elokuvanteon olleen poikkeuksellisen rento kokemus.
–Wesin kanssa kuvaaminen on kuin olisi kesäleirillä. Tai kun lapsena teki videokameralla kaverien kanssa leffoja, Norton kehui.
–Olen haaveillut näyttelijäseurueeseen kuulumisesta. Olemme lukeneet esimerkiksi Orson Wellesin legendaarisesta Mercury-teatteriryhmästä. Wesillä on modernin elokuvan ainutlaatuisin näyttelijäryhmä.
Siihen kuuluu Murrayn ohella muun muassa pikkuroolissa nähtävä Jason Schwartzman, joka puolestaan on Coppola-sukua. Moonrise Kingdomin käsikirjoitti Andersonin kanssa Roman Coppola, ohjaaja Sofia Coppolan veli. Anderson-vakionäyttelijöille Owen ja Luke Wilsonille ja Angelica Hustonille ei tällä kertaa roolia löytynyt.

Söpösti vanhanaikaiset erikoistehosteet

Historian nostalgisoinnista Moonrise Kingdomia ei kannata syyttää: romanttinen maailma on epätosi, sellainen, jossa salaman iskeminen ihmiseen ei juuri hidasta hyvin alkanutta pakomatkaa. Erikoistehosteet ovat tahallisen keinotekoisen näköisiä, söpösti vanhanaikaisia. Andersonin ihailijat eivät tule pettymään.
Nimen ohjaaja myönsi varastaneensa Frank Borzagen elokuvan nimestä, mutta inspiraatiota tuli myös aivan toisenlaisesta taiteesta.
–Elokuva voisi olla yksi lastenkirjoista, joita Karan roolihahmo kantaa laukussaan. Se on fantasiaa, vaikka siinä ei ole taikuutta, Anderson kuvaili.
Hänen mielikuvitustaan olivat nuorena hivelleet etenkin Susan Cooperin Pimeä nousee -kirjat.
–Halusin todella uskoa, että ne olisivat totta. Tuo tunnelma oli samankaltaista kuin ensirakkaus: kuin unennäköä, kuin olisi veden alla.
Elokuva väistämättä sivuaa myös seksuaalisuutta. Siihen säilyy myös lapsenomainen etäisyys. 12-vuotiaiden rakkauden kuvaaminen ei huolestuttanut elokuvantekijää.
–Tämän aiheen käsitteleminen oli keskeinen syy tehdä tämä elokuva. Päähenkilöt tuntevat jotain, mutta eivät voi ymmärtää, mitä se on. Käsikirjoitus alkoi tästä ideasta.
Yhden omaelämäkerrallisen piirteenkin Anderson elokuvasta myönsi.
–Löysin lapsena kotoa jääkaapin päältä oppaan ongelmalapsen kanssa pärjäämisestä. Vaikka meitä sisaruksia oli useita, tiesin heti, kenen vuoksi se on hankittu, hyvin rauhallisena ja pohtivaisena tunnettu ohjaaja paljasti.