Kulttuuri ja viihde
Julkaistu: 3.8.2012 15:38

Esikoiskirjailija aloittaa nuorena - tai vasta keski-iässä

Filosofian opiskelija, koulupsykologi, entinen trukkikuski, toimittaja, rock-muusikko. Poninhäntä, yksi kravatti, yksi keltainen pusero, monta hillitynväristä t-paitaa.
Esikoiskirjailijat vaikuttavat aika arkiselta väeltä Urjalan Metsälinnan kartanon perinteikkäässä ympäristössä. Nuorimmat ovat hiukan yli 20-vuotiaita, vanhimmat viidenkymmenen paikkeilla.
–Esikoiskirjan julkaisuikä on tasaisesti noussut. Ehkä voi sanoa, että kirjoittava ihminenkin paranee iän myötä, sanoo Taija Tuominen, yksi esikoiskirjailijaseminaarin ohjaajista.
Vielä 1960-luvun alussa yli puolet kirjailijoista julkaisi esikoisensa alle 30-vuotiaana. 1980-luvulla esikoisen julkaisuikä oli keskimäärin 33 vuoden paikkeilla. Uusimmista kirjailijapolvista ei ole vielä julkaistu tutkimuksia, mutta Tuomisen mukaan suunta näyttää olevan sama.
Jo 26. kerran järjestettävä esikoiskirjailijoiden tapaaminen liittyy Urjalan Pentinkulman päivät -kirjallisuustapahtumaan. Mukaan mahtuu kaksitoista, hakijoita oli tänä vuonna kolmisenkymmentä.

"Jotain uutta värkkäämistä"

Oululainen Jarno Mällinen on yksi keski-ikään ehtineistä. Hän kävi Kieroonkasvukertomus-romaaninsa kimppuun, kun vaimo alkoi odottaa kolmatta lasta.
–Tajusin, että jos en nyt sitä tee niin kohta ei enää ole aikaa. Synnytin kirjan yhdeksässä kuukaudessa, kertoo Mällinen.
Mällinen tunnetaan Radiopuhelimet-yhtyeen säveltäjänä ja kitaristina, joka tekee myös sanoituksia. Lehtijuttujakin on tullut kirjoitettua.
–Oli tarve keksiä jotain uutta värkkäämistä bänditoiminnan ohelle, jos reumaiset sormet joskus ei enää taivu otelaudalle. Pitkään meni, ennen kuin tajusin mistä ja miten kirjoittaa.
–Tajuan sen, miten kirjailijan olo on yksinäistä. Bändissä voi ottaa kaiken vastaan naureskellen, yhdessä otetaan vastaan haukut ja suhteutetaan kehut ettei nouse kusi päähän. Paljon jännittävämpää on odottaa yksinäisenä tekijänä, mitä ihmiset ajattelevat, Mällinen sanoo.

"Kirjoitin monta tuntia päivässä"

Sarri Nironen Helsingistä julkaisi Tähdenpeiton 22-vuotiaana. Takana oli jo monta vuotta kirjoittamisen parissa: ensimmäiset runot 8-vuotiaana, novelleja 13-vuotiaasta alkaen. Nironen hakeutui Kallion ilmaisulukioon ja Oriveden Opiston kirjoittajalinjalle.
–Noin 17-vuotiaana tajusin, että haluan julkaista. Kirjoitin monta tuntia joka päivä, hän kertoo.
Ensimmäisen kirjan jälkeen pitäisi tehdä toinen, ja sitäkin seuraava. Nironen myöntää, että hirvittää, epäilyttää, ahdistaa.
–Haluaisin olla hyvä kirjoittaja, kehittyä ja uudistua. Ei ole hyvä, jos julkaisee kahden vuoden välein uuden kirjan, joka on vähän edellistä keskinkertaisempi.
Joka tapauksessa esikoisromaanin julkaisemisen myötä kirjoittelijasta on tullut kirjailija.
–Silloin kun kirjoitin vain pöytälaatikkoon, kukaan ei paljoa kysellyt. Nyt on jotkut tosi puoli-puolitutut tulleet sanomaan: ihanaa, mun paras ystävä on kirjailija, kertoo Sarri Nironen.